Kivaa maanantaita kaikille aurinkoisen pyöräilyhetken jäljiltä! Me keskusteltiin J:n kanssa pari päivää sitten aika paljon liikunnasta, josta syntyi idea tähän postaukseen.
Mä oon ollut lapsi, jolla ei koskaan ollut mitään liikunnallisia harrastuksia. Mä oon ollut pienestä likasta asti luova ihminen, joka on tykännyt askarrella, piirtää, valokuvata ja kokeillut vähän musiikkijuttujakin. Viihdyin kyllä ulkona, mutta en koskaan oikein löytänyt mitään "omaa" juttua liikunnan parista ja tietyt jutut tuntuivat tosi hankalilta. Tänä päivänä olen 175cm pitkä, perusterve nainen. Peruskoulussa olin aina väistämättä yksi luokan pisimmistä, ala-asteella varmaan pisin. Kasvoin todella nopeaa tahtia, eikä mun motoriikka pysynyt perässä. Juoksin etukenossa, tasapaino jäi jälkeen ja usein olinkin rähmälläni maassa. Kärrynpyörä oli vaikea oppia. Opettaja patisti tekemään kaikkea. Olisihan mun kuulunut olla hyvä pituushypyssä ja koripallossa, koska olinhan mä niin pitkä. Välillä sitä aina itseäänkin harmitti ja tietyistä jutuista tuli varsinaisia inhokkeja. Joitain juttuja puolestaan en vaan uskaltanut kokeilla, koska kynnys kasvoi todella suureksi (esimerkiksi laskettelu, josta edellisessä postauksessa kirjoittelinkin!)
9-luokalla mä oikeastaan vasta sytyin liikunnalle niin paljon, että rupesin harrastamaan sitä vapaa-ajallakin. Rakastin käydä kaiken maailman ryhmäliikuntatunneilla, mitkä liittyivät jollain tapaa tanssimiseen. Zumbaaminen oli kova juttu - ja on vieläkin. Lukion ensimmäisellä rupesinkin syömään e-pillereitä, joiden myötä musta tuli todella kipeä ja lääkärin tuomio ihon räjähtämisen myötä oli hikoilukielto: ei raskasta liikuntaa eikä saunaa. Siihen se liikunta pitkäksi aikaa jäikin, lukuunottamatta koulun pakollisia liikuntatunteja ja wanhojen tansseja vuonna 2013. Lopetin hormonaalisen ehkäisyn käyttämisen ennen kuin täytin 18 ja henkinen olo sekä ihon kunto alkoi paranemaan sitä myöten, kun e-pillereiden vaikuttavat tekijät poistuivat kehosta. Ylppärit lähestyi ja yhtäkkiä huomasin, että olin lihonut 10 kiloa ja voin todella huonosti fyysisesti. Otin itselleni koiran, Dusan, ja pikku hiljaa kuntosaleilukin alkoi kiinnostamaan, mitä töiden ja koulun ohella kerkesi käymään, jonka myötä nuo kertyneet kilot karisivatkin nopeasti.
Siinä vähän mun liikuntataustaa. Mutta missä mennään tänä päivänä? Olen edelleen satunnaisesti töissä käyvä opiskelija. Teen vuorotyötä päivittäistavarakaupassa. Alkuvuoden paahdoin koulua arkipäivät ja viikonloput otin täyteen töitä, mutta uuvuin ja huomasin, että koulutehtävien teko ja oma hyvinvointi alkoi jäädä vähän retuperälle. Vähensin töitä ja nyt mulla on aikaa - tehdä kouluhommia ja kaikkea muutakin kivaa vapaa-ajalla. Taloudellisesti se toki näkyy omassa tiliotteessa, mutta lähtökohtaisesti voin paremmin, kun mulla on enemmän aikaa puuhastella omia juttujani koulun ohella. Tykkään käydä salilla ja välillä jos ei huvita, teen kotitreenin. Miksi käyn salilla? Haluan kohentaa omaa lihaskuntoani eikä kuntosalilla käynti kysy tiettyä aikaa tai tiettyä paikkaa, vaan pystyn käymään siellä juuri silloin, kun minulla on siihen sopiva väli. Järjestelykysymyshän sekin olisi, jos aloittaisi harrastuksen, jossa on tiettyinä päivänä treenit pari kertaa viikossa, mutta olen aina kokenut sen vaikeaksi yhdistää vuorotyön kanssa, varsinkin kun olen tehnyt enimmäkseen iltavuoroa.
Mun inhokkeja on juokseminen ja pyöräily, peruskoulu-ajoista saakka. J on kuitenkin todella liikunnallinen ihminen ja persoonana muutenkin sellainen, joka tykkää haastaa itseään monissa eri asioissa. J ajaa myös mua haastamaan itseäni ja poistumaan omalta mukavuusalueeltani puhumalla mulle järkeä. Tottahan se on, etten voi kehittyä noissa asioissa, mikäli en niitä harjoittele. Nyt olen kuitenkin jo aikuinen - en kasvuiässä ja motoriikkakin on ottanut minut jo kiinni. Palavat intohimot mulla on tanssia ja rullaluistelua kohtaan. Rullaluistelu on kesäkauden juttu, joka alkaa onneksi ihan pian (jes!!!) ja tanssin harrastaminen vaatisi aikataulullisia kompromisseja, mutta katsotaan mitä syksy tuo sen suhteen tullessaan kun työt kaupassa loppuvat!
Liikunnan harrastaminen tuo mulle hyvän olon. Kunto sekä itsetunto kasvaa koko ajan. Kun mä harrastan liikuntaa tarpeeksi, se tasapainoittaa automaattisesti jo mun unenlaatua sekä ruokailuja. Silloin kun en liiku, nukun huonosti, en kuluta ja syön silloin kun muistan mitä sattuu. Tähän olen yrittänyt lopputalvesta taas puuttua ja ruveta syömään säännöllisemmin, jotta kroppa ei palaisi säästöliekillä ja aineenvaihdunta prakaisi jatkuvasti. Tykkään tehdä puhdasta ja energiapitoista ruokaa, joka ei aiheuta pöhöttynyttä fiilistä syömisen jälkeen. Ja vaikka joskus on päiviä ettei huvittaisi tehdä yhtään mitään - niin kiitollinen olen Dusasta, joka viimeistään pakottaa mut lähtemään ulos useamman kerran päivässä, oli ihan minkälainen sää tahansa räntäsateesta paahtavaan aurinkoon!
Mitä kaikkea te harrastatte, tai mitkä ovat olleet teidän varsinaisia inhokkeja liikuntalajeissa? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti